Synnytyspelko: 7 yleisintä kysymystä ja psykologin vastaukset

1. Mitä on synnytyspelko?

Kokemukset raskaudesta ja synnytyksestä ovat yleensä monitahoisia ja sisältävät niin myönteisiä kuin kielteisiäkin puolia. Vaikkakin lievä synnytykseen liittyvä pelko on varsin yleistä, synnytyspelolla tarkoitetaan kuitenkin voimakasta pelkoa, joka vaikeuttaa synnytykseen ja vanhemmuuteen valmistautumista. Synnytyspelon ytimessä on kokemus epäluottamuksesta – joko itseen kohdistuen, eli epäillään omaa kykyä synnyttää ja toimia vanhempana – tai toisiin ihmisiin kohdistuen, eli pelätään yksin ja oman onnen nojaan jäämistä, ymmärryksen ja empatian puutetta sekä huonoa kohtelua hoitohenkilökunnan taholta. Myös puolison ennakoituun toimintaan voi liittyä epäluottamusta ja pelkoja.

Synnytyspelko aiheuttaa raskaana olevalle monenlaisia oireita, joihin tyypillisesti liittyy joko synnytyksen ajattelemista jatkuvasti tai sen sijaan pyrkimystä välttää ajattelemasta synnytystä. Pelko varjostaa koko raskausaikaa ja aiheuttaa ahdistuneisuutta, painajaisia ja fyysisiä oireita, kuten sydämentykytystä, kipuja ja pahoinvointia. Synnytyspelko on yhteydessä hankalampiin synnytyksiin, kuten synnytyksen pitkittymiseen ja synnytyskivun vaikeutumiseen sekä komplikaatioihin ja keisarileikkauksiin. Lisäksi synnytyskokemus on todennäköisemmin kielteinen tai traumaattinen. Synnytyksen jälkeen synnytyspelko vaikeuttaa vauvaan kiintymistä ja lisää äidin masennuksen ja ahdistuneisuuden riskiä.

Puolisoiden synnytyspelkoa on tutkittu huomattavasti vähemmän kuin raskaana olevien ja synnyttäjien pelkoa. Puolison synnytyspelko jää usein tunnistamatta ja hoitamatta, vaikka silläkin voi olla vaikutusta synnytykseen ja vanhemmuuteen valmistautumisessa. Synnytystä pelkäävän puolison on vaikeaa olla synnyttävän tukena ja synnytyksestä voi myös hänelle muodostua traumaattinen tai pelokas kokemus. Vaikutukset vanhemmuuteen ovat saman suuntaisia kuin synnyttävän puolison synnytyspelolla, eli vanhemmuuden kehittyminen voi hankaloitua ja viivästyä synnytyspelon vuoksi. Lisäksi synnytystä pelkäävät puolisot voivat vahvistaa toinen toisensa pelkoa.

2. Kuinka yleistä synnytyspelko on?

Synnytyspelosta kärsii Suomessa ja muualla Skandinaviassa jopa 10–15 % synnyttäjistä ja saman verran ei raskaana olevista puolisoista. Joidenkin tutkimusten mukaan synnytyspelko on kaikkein yleisintä raskauden viimeisellä kolmanneksella, joissakin tutkimuksissa taas yksilölliset kehityskulut ovat vaihtelevia ja synnytyspelon vakavuus raskauden eri vaiheissa riippuu ennemminkin siitä, onko sitä saatu käsiteltyä tai hoidettua vai ei. Synnytyspelko näyttäisi yleistyneen 2000-luvun puolella eri puolilla maailmaa. Lievempi pelko on vielä tätäkin yleisempää ja sitä kokee jopa 80 % raskaana olevista. Lievä pelon tunne tai jännitys synnytykseen liittyen motivoi ja auttaa synnytykseen valmistautumista, mutta vakava pelko estää ja vaikeuttaa sitä.

3. Mikä altistaa synnytyspelolle?

Synnytyspelkoon liittyy monenlaisia taustatekijöitä, joista osa on erilaisia ensi- ja uudelleensynnyttäjillä, osa taas samanlaisia. Kaikilla synnyttäjillä vahva ennustaja on aiempi traumatausta, erityisesti seksuaaliset traumat, sekä terveydenhuoltoon liittyvät traumat ja muut kielteiset kokemukset. Ensisynnyttäjillä synnytyspelkoon liittyy tuntemattoman pelkoa tai osalla myös määräkohtaisia pelkoja kuten piikkikammoa, uudelleensynnyttäjillä taas usein on kyse aikaisemmasta negatiivisesta tai traumaattisesta synnytyskokemuksesta. Osalla uudelleensynnyttäjistä on ollut pelkoa jo ensimmäisessä raskaudessa, ja huono synnytyskokemus on vahvistanut sitä entisestään. Lisäksi synnyttäjän mielenterveyden haasteet, kuten ahdistuneisuus tai masennus, ovat usein synnytyspelolle altistavia tekijöitä. Osalla synnyttäjistä on taustalla lapsettomuushoitoja, keskenmenoja tai kohtukuolemia, ja tällaiset tekijät ennustavat synnytyspelkoa myöhemmissä raskauksissa. Jos raskaus ei ole suunniteltu, synnytyspelko on todennäköisempää.

4. Miten lievittää synnytyspelkoa?

Synnytyspelkoon voi ja kannattaa hakea apua. Jos pelko on läsnä jo raskauden alussa, sitä kannattaa alkaa hoitamaan heti, ja joka tapauksessa mahdollisimman pian sen jälkeen, kun se on tunnistettu. Lievään pelkoon auttaa usein tiedon hankkiminen ja sen itsenäinen prosessointi, mutta vakavampaan pelkoon tarvitaan usein ulkopuolista apua.

Synnytyspelosta kannattaa puhua ja kirjoittaa, siitä ja synnytyksestä kannattaa hakea tietoa ja omaan valmistautumiseen panostaa. Joillakin synnytyspelkoisilla on taipumusta välttää synnytyksen ajattelemista, mikä on kuitenkin synnytyspelkoa pahentavaa ja synnytykseen valmistautumista haittaavaa toimintaa. Keholliset harjoitteet, kuten rentoutumisen opettelu ja kehoyhteyden vahvistaminen ovat hyödyllisiä synnytystä ajatellen. Lempeää suhtautumista omaan kehoon ja itseen voi treenata samalla kun harjoittelee rentoutumista. Tätä voi kukin tehdä omalla tyylillään: osalle ihmisistä meditaatio ja hengitysharjoitukset sopivat hyvin, osalle taas liikkeen yhdistäminen tietoiseen hengitykseen auttaa pysymään keskittyneenä. Omaan kykyyn kommunikoida kannattaa myös kiinnittää huomiota: jos tiedostaa itsellään taipumuksen kadottaa kyky puhua omasta puolestaan äärimmäisen stressaavassa tilanteessa, esimerkiksi kumppanin kanssa voi sopia ajoittaisesta tarkistamisesta: tällöin kumppani synnytyksen aikana kysyy säännöllisesti, onko synnyttäjällä turvallinen olo.

Synnytyspelon hoidon tulisi aina sisältää synnytystoiveiden ja -pelkojen käsittelyn lisäksi synnyttäjän ja hänen vauvansa suhteen käsittelyä eli yksinkertaisimmillaan sitä, että vauvaan ja omaan tulevaan vanhemmuuteen liittyvistä mielikuvista keskustellaan tai kirjoitetaan. Jos synnyttäjä on parisuhteessa, myös synnytyspelon vaikutuksia pariskunnan kokemuksiin raskaudesta kannattaa käsitellä. Joskus molemmat puolisot kärsivät synnytyspelosta ja saattavat vahvistaa toinen toisensa pelkoa. Tällöin molempien pelkoa tulisi hoitaa.

5. Mistä voi hakea apua synnytyspelkoon?

Synnytyspelon hoitamiseksi on olemassa monia hoitomuotoja ja siinä mukana ovat vähän eri tahot paikkakunnasta riippuen. HUS-alueella toimii ensisynnyttäjille suunnattu Nyytti-ryhmä, joka on tehokas ryhmämuotoinen hoito vakavaan synnytyspelkoon. Vertaistukea ja ammattilaisten apua hyödyntävä Nyytti-ryhmä kokoontuu yhteensä kuusi kertaa, ja yksi näistä tapaamisista järjestetään vauvojen synnyttyä. Muita terveydenhuollon hoitomuotoja ovat synnytyspelkopoliklinikat yliopistosairaaloiden yhteydessä, ja näissä voidaan tarjota yksilöllistä hoitoa. Erityisen hyvin tämä sopii sellaiselle synnyttäjälle, jolla aikaisempi synnytyskokemus vaatii käsittelyä. Tämä tulisi tehdä mieluiten ennen uutta raskautta tai viimeistään sen alussa, jotta synnytyspelko ei turhaan varjostaisi koko raskautta ja jotta tarvittaessa voitaisiin järjestää myös muita tukimuotoja. Neuvolassa synnytyspelkoa voidaan myös hoitaa, mutta kaikille synnyttäjille terveydenhoitajan vastaanotto ei ole riittävä hoito, koska käynneillä käsitellään paljon muitakin asioita. Neuvolapsykologit ovat usein mukana synnytyspelosta kärsivien tukena. Jos synnytyspelon lisäksi synnyttäjällä on traumaattisia kokemuksia tai mielenterveyden haasteita, joskus voidaan tarvita psykoterapiaa. Raskauden aikana toteutettu psykoterapia on erityisen tehokasta hoitoa, koska mieli on tällöin herkistynyt muutokselle. Psykoterapiaan voi hakeutua myös neuvolalääkärin lähetteellä, joskin prosessi vie jonkin verran aikaa.

Lisäksi kaikkien synnytyspelosta kärsivien kannattaa harkita doulan palkkaamista tai Ensi-ja turvakotien liiton järjestämän maksuttoman doulan anomista. Doula on ammattimainen synnytystukihenkilö, joka ei kuitenkaan toimi osana synnytyssairaalan organisaatiota, vaan on tästä riippumaton toimija. Doulan läsnäololla on tutkimusten mukaan synnytykseen monia positiivisia vaikutuksia, muun muassa lyhyemmät synnytykset, vähäisempi kipulääkityksen tarve, vähemmän keisarileikkauksia sekä positiivisempi synnytyskokemus. Doula voi auttaa käsittelemään synnytyspelkoa jo raskauden aikana ja olla tukena synnytyksessä sekä auttaa kommunikoimaan henkilökunnan kanssa. Monille synnyttäjille tutun doulan läsnäolo luo turvaa, mikä on erityisen tärkeää, jos synnytyspelon taustalla on traumaattisia kokemuksia tai mielenterveyden haasteita. Doulan läsnäolo paikkaa myös järjestelmätason puutteita eli sitä, että yleensä synnytyssairaaloissa ei ole mahdollista järjestää tutun kätilön läsnäoloa eikä kätilö pysty olemaan synnytyshuoneessa läsnä koko synnytyksen ajan.

Oma valmistautuminen on myös suotavaa, jos siihen vain voimavaroja riittää. Synnytystä koskevaa tietoa voi saada synnytyssairaalan sivuilta, synnytysvalmennuksista ja netistä. Lisäksi raskausajan sovellukset kuten Pregmind auttavat käsittelemään raskausajan psyykkisiä sisältöjä. Omia synnytystä koskevia uskomuksia kannattaa pohtia: suhtaudunko synnytykseen riskialttiina ja lääketieteellistä hoitoa ja puuttumista vaativana tapahtumana, vai merkitseekö se minulle ennemminkin luonnollista tapahtumaa, jossa keho tekee sen mitä sen pitääkin – tai ehkä jotain tältä väliltä. Uskomukset vaikuttavat siihen, mitä synnytykseltä ja sen hoidolta haluaa, ja niiden tiedostaminen auttaa jäsentämään ja kertomaan omia toiveita.