Miten synnytys etenee? Kätilön suusta synnytyksen eri vaiheet

1. Latenssivaihe, eli käynnistymisvaihe

Latenssivaiheelle tyypillistä ovat epäsäännölliset supistukset, joiden voimakkuus, kesto ja tiheys vaihtelevat. Tämä vaihe voi kestää useita tunteja, monesti jopa päiviä. Supistelu saattaa olla hetkittäin melko tiheää ja kivuliastakin, mutta supistuksiin tulee eri mittaisia taukoja, jonka jälkeen supistelu alkaa taas uudelleen. Latenssivaiheen aikana kohdunkaulan kanava pehmenee ja lyhenee ja pientä avautumistakin voi jo tapahtua. Tähän liittyy usein limaista emättimen vuotoa, jossa voi olla mukana pieniä määriä verta. Jotkut saattavat huomata vatsansa menevän sekaisin, joka on täysin normaalia synnytyksen käynnistyessä.

Latenssivaiheessa on yleensä turvallista olla vielä kotona. Voit lievittää supistuskipua kotona monin eri keinoin. Samoja keinoja voit käyttää myös sairaalassa, jos olet siellä esimerkiksi synnytyksen käynnistämisen tai jonkin muun syyn vuoksi. Lämmöstä voi saada kipuihin suuren avun, esimerkiksi kaurapussia, kuumavesipulloa tai lämmintä suihkua käyttäen. Huolehdithan riittävästä juomisesta, etenkin jos vietät lämpimässä suihkussa pitkiä aikoja. Ja muista käydä vessassa! Puoliso tai tukihenkilö voi toimia hyvänä muistuttajana. Moni kokee TENS-laitteen hyväksi erityisesti latenssivaiheen supisteluihin ja sitä voi käyttää koko synnytyksen ajan. Myös selkää ja hartioita hieromalla voi lievittää kipua ja auttaa kehoa rentoutumaan. Kuulostele millainen kosketus tuntuu itsestäsi hyvältä, kaipaatko pehmeää vai voimakkaampaa kosketusta, laajaa liikettä vai tiettyyn pisteeseen keskittyvää. Jotkut eivät halua itseensä koskettavan synnytyksen aikana, vaan haluavat olla mahdollisimman paljon omissa oloissaan. Tukihenkilö voi olla tukena myös etäämmältä muistuttamalla kehon rentouttamisesta supistusten välissä, auttamalla pitämään hengitystä rauhallisena ja luomalla turvallista ja kiireetöntä ilmapiiriä läsnäolollaan.

Supistusten avulla vauvan tarjoava osa painuu syvemmälle lantioon ja pyrkii hakeutumaan syntymälle otolliseen asentoon. Keinuvalla, etenkin etunojaan painottuvalla liikkeellä voi auttaa vauvaa hyvään asentoon syntymää varten, helpottaa supistuskipua ja auttaa kehoasi rentoutumaan. Myös esimerkiksi joogapalloon, tyynyihin tai vaikkapa puolisoon nojailu voi tuntua helpottavalta. Kuuntele kehoasi – asennolla voi olla suuri vaikutus supistuskipuun. Joskus myös epäsymmetriset liikkeet, kuten portaiden nousu tai asennot, joissa esimerkiksi toinen jalka lepää toista ylempänä, voivat tuntua hyviltä ja auttaa vauvaa optimaaliseen asentoon. Älä kuitenkaan jumppaa itseäsi uuvuksiin, vaan huolehdi myös riittävästä levosta.

Latenssivaihe voi olla fyysisesti ja henkisesti raskas sen jatkuessa pitkään. Keskity omaan jaksamiseesi, lepää aina kun voit ja muista huolehtia nesteytyksestä ja energiansaannista. Tee asioita, jotka saavat sinut tuntemaan olosi hyväksi ja turvalliseksi. Nauti läheisyydestä puolisosi kanssa tuntemuksiesi mukaan ja ota pieniä torkkuja supistusten välissä kun voit. Miellyttävä musiikki, hämärä valaistus ja kiireetön tunnelma voivat auttaa rentoutumaan.

2. Avautumisvaihe, eli aktiivivaihe

Aktiivivaiheessa supistukset alkavat selkeästi napakoitumaan ja tihenemään, eikä latenssivaiheelle tyypillisiä taukoja supistuksiin enää tule. Supistuksia tulee viiden minuutin välein tai tiheämmin ja ne ovat voimakkuudeltaan sellaisia, ettei puhuminen niiden aikana enää onnistu, vaan joudut keskittymään supistukseen sen koko ajan. Tämä on sellainen hetki, jolloin useimmat viimeistään siirtyvät synnytyssairaalaan tai sairaalan tarkkailusta synnytyssaliin.
Avautumisvaiheessa nimensä mukaisesti kohdunsuu alkaa avautumaan, keskimäärin noin 1 cm tunnissa. Avautumistahti on kuitenkin yksilöllistä ja on hyvin tavallista, että välillä eteneminen on hitaampaa ja välillä avautuminen voi ottaa isompia harppauksia lyhyemmässä ajassa. Kohdunsuun edistymistä arvioidaan sisätutkimuksilla, joka auttaa myös tarvittaessa sopivan kivunlievitysmenetelmän valinnassa. Synnytyksen aikana kätilö arvioi myös vauvan asentoa kohdussa ja synnytyskanavassa ja tarvittaessa ohjeistaa sopivissa liikkeissä ja asennoissa synnytyksen etenemisen tukemiseksi. Joskus esimerkiksi synnytyksen hitaan etenemisen taustalla voi olla vauvan virheasento, johon asentohoidosta ja supistustoiminnan tukemisesta voi olla apua.

Aktiivivaiheen aikana voi ilmetä pahoinvointia ja moni oksentaa supistelusta ja synnytyksen aikaisista hormoneista johtuen. Olosi voi olla kipeä ja levoton, eikä hyvää asentoa meinaa ehkä löytyä. Useimmille kivunlievitys voi tulla ajankohtaiseksi viimeistään tässä vaiheessa. Kätilö voi auttaa sopivan kivunlievityksen valinnassa. Liike voi auttaa supistuskivussa aktiivivaiheenkin aikana ja esimerkiksi roikkuminen puolisosta tukien, etunoja ja keinuttelu voi tuntua hyvältä. Esimerkiksi lämpö, hieronta hengitys, äänen käyttö, TENS ja vesi ovat hyviä lääkkeettömiä kivunlievitysmenetelmiä myös avautumisvaiheen aikana. Ilokaasu, epiduraalipuudutus ja kohdunkaulan ja häpyhermon puudutukset ovat tehokkaita ja paljon käytettyjä lääkkeellisiä kivunlievityksiä. Useimmat lääkkeelliset ja lääkkeettömät keinot eivät sulje toisiaan pois ja niitä voidaan käyttää yhdessä tai erikseen synnytyksen eri vaiheissa. Joskus supistustoimintaa täytyy tukea lääkkeellisesti, jolloin supistuksia voidaan tarpeen mukaan vahvistaa oksitosiini-infuusiolla.
On hyvä muistaa, että supistuskipu on normaalia, eikä se voimakkuudestaan huolimatta ole rikkovaa tai kehoasi vahingoittavaa kipua. Jokainen kokee kivun myös eri tavalla ja saman ihmisen eri synnytyksissäkin kipu voi olla voimakkuudeltaan ja luonteeltaan erilaista. Synnytyskipua ei voi siis vertailla, eikä ole yhtä oikeaa tapaa synnyttää tai hoitaa synnytyskipua. Suunnitelmiaan on myös sallittua muuttaa, jos mieli synnytyksen aikana esimerkiksi kivunlievityksen suhteen muuttuu.

Aktiivivaiheen aikana seurataan synnyttäjän ja vauvan vointia seuraamalla supistusten tiheyttä ja vauvan sydänääniä KTG-antureilla. Sydänääniä voidaan kuunnella vatsan päältä kuunneltavilla antureilla tai tilanteesta riippuen vauvan päähän laitettavalla scalp-anturilla. Sydänääniä kuunnellaan vähintään kerran tunnissa synnytyksen aikana, synnytyksen tilanteesta riippuen useammin tai jatkuvasti. Näin voidaan huolehtia vauvan voinnista mahdollisimman hyvin. Sydänäänien kuuntelun aikana voit yleensä liikkua tavalliseen tapaan.

3. Ponnistusvaihe

Kun kohdunsuu on täysin avautunut, alkaa synnytyksen ponnistusvaihe. Joskus ennen ponnistamista vauva pysyttelee vielä korkealla synnytyskanavassa ja on syytä odotella vauvan laskeutumista, ennen varsinaista aktiivista ponnistamista. Tätä kutsutaan siirtymävaiheeksi. Siirtymävaiheen aikana supistukset saattavat hetkeksi harventua. Pystyasennolla voidaan hyödyntää painovoimaa vauvan laskeutumisen apuna ja näin keventää myös ponnistusvaiheen työtä.
Ponnistusvaiheessa saatat alkaa tuntemaan lisääntyvää painetta etenkin supistuksen aikana. Jotkut kokevat voimakasta luonnollista ponnistamisen tarvetta, mutta tämä on yksilöllistä ja kivunlievitys voi vaikuttaa ponnistustarpeen tuntemuksiin. Ponnistamisvaihe on hyvin intensiivinen ja fyysisesti haastavakin vaihe, mutta kivun luonne muuttuu supistusten voimakkaasta kivusta paineen ja venytyksen tunteeksi. Moni saattaa kokea myös eräänlaista helpotusta, kun pääsee aktiivisesti edistämään synnytyksen kulkua supistusten vastaanottamisen sijaan.

Kuten muissakin vaiheissa, myös ponnistusvaiheen kesto on yksilöllistä ja usein uudelleensynnyttäjän ponnistusvaihe on ensisynnyttäjää nopeampi.
Etenkin ensisynnyttäjän ponnistusvaiheessa on yleensä aikaa kokeilla halutessasi erilaisia ponnistusasentoja. Joku kokee pystyasennon esimerkiksi synnytysjakkaralla tai polvillaan hyväksi. Jollekin vaikkapa kylkiasento tuntuu parhaalta asennolta pitää lantio rentona ja maatessa tarjoutuu mahdollisuus lepoon ponnistamisen välissä. Joku voi huomata löytävänsä parhaan ponnistussuunnan puoli-istuvassa asennossa. Joskus lääketieteellisistä syistä, kuten toimenpidesynnytyksissä suositellaan synnytysasennoksi niin sanottua poikkipöytää, jossa jalat lepäävät jalkatukien päällä ja kätilö tai lääkäri pääsee mahdollisimman hyvin varmistamaan vauvan turvallisen syntymän.

Ponnistus tapahtuu supistuksen aikana. Yleensä yhden supistuksen aikana ehtii ponnistamaan noin kolme kertaa ja etenkin ponnistuksen alussa työnnöt saavat olla pitkiä ja voimakkaita. Voit ponnistaa kehoasi kuunnellen ja tarvittaessa kätilö ohjaa ja kannustaa ponnistamisen aikana. Supistusten välissä voit levähtää ja kerätä voimia seuraavaan ponnistukseen. Tarvittaessa ponnistuksen aikana tuntuvaa mahdollista kipua voidaan lääkitä, mutta on hyvä, että joitain tuntemuksia jää, jotta löydät ponnistamisen suuntaa paremmin. Alkuun vauva seuraa ponnistuksen aikana työntöä synnytyskanavassa ja palaa aina hieman takaisin, kun ponnistaminen lopetetaan. Tämä on normaalia ja antaa kudoksille aikaa joustaa ja vauvalle pienen hengähdyksen supistusten välissä. Ponnistusvaiheen lopussa tulee hetki, kun vauva ei enää palaakaan synnytyskanavassa ylös, vaan jää painamaan ja venyttämään välilihaa. Tämä on intensiivinen hetki ja voi tuntua hyvin tukalalta, mutta tämä ei kestä kauan. Ring of fire -nimityksellä kuvattu polttavan kiristävä tunne kertoo siitä, että vauva syntyy ihan kohta. Tässä kohtaa kätilösi saattaa ohjata hengittämään ja työntämään aivan kevyesti, enää ei tarvita isoa voimaa. Vauvan pään synnyttyä odotetaan vielä hetki vauvan hartioiden kääntymistä, jonka jälkeen kätilö auttaa hartioita syntymään ja loput vauvasta syntyy itsekseen.
Ponnistusvaihe on myös vauvalle raskas vaihe, jonka aikana kätilö pitää vauvan vointia tarkasti silmällä. Joskus vauvan voinnista johtuen voidaan ponnistusvaihetta jouduttaa episiotomialla, eli välilihaan leikataan lisää tilaa vauvan syntymän nopeuttamiseksi. Ennen tätä väliliha puudutetaan paikallispuudutteella. Joskus avuksi tarvitaan imukuppia, jossa lääkäri auttaa imuvedolla vauvan syntymässä samalla, kun ponnistat.
Syntymän jälkeen vauva kuivataan ja saat vauvan syliisi.

4. Jälkeisvaihe

Miten minun synnytykseni tulee menemään?

Jokainen synnytys on ainutkertainen tapahtuma, johon liittyy paljon toiveita, odotuksia ja ehkä pelkojakin. On hyvä miettiä etukäteen synnytystä ja mahdollisia toiveita synnytyksen kulkuun ja esimerkiksi kivunlievitykseen liittyen. On kuitenkin hyvä muistaa, että synnytykseen liittyy aina tiettyä epävarmuutta, eikä kukaan voi luvata miten juuri sinun synnytyksesi tulee menemään. Synnytyksen aikana voi tapahtua jotain, jota et ollut kuvitellut etukäteen tai toiveesi saattavat muuttua synnytyksen edetessä. Mitä ehdottomampia toiveet synnytyksestä ovat, sitä alttiimpi on myös pettymyksille, jos synnytys ei vastaakaan tavalla tai toisella odotuksia. Ole siis itsellesi armollinen ja pidä mielesi avoimena myös muutoksille. Jokainen synnytys voi olla kaunis ja tärkeä kokemus synnytystavasta riippumatta. Sinun synnytyksesi on ainutkertainen ja juuri sinun, meni se miten tahansa.